Ma 21.8; i: pientä jumppaa
Ti 22.8; i: 14km
Ke 23.8; i: 10km
To 24.8; i: 7km
Pe 25.8; lepo
La 26.8; p: keskivartalojumppa. i: 11km
Su 27.8; p: 13km
Viikko 34: juoksua yht. 55km
Toiset ovat tuuriltaan oikeita Hannu Hanhia, toisia taas huono tuuri suorastaan tuntuu vainoavan. Maratonharrastukseltani kuulun kyllä ilman kysymysmerkkejä tähän jälkimmäiseen. Taas kerran sattuu ennen kun tapahtuu.
Edellisellä viikolla menin lenkillä puskaan tarpeilleni ja astuin ilmeisesti ampiaispesään. Muutama pörriäinen ehti tikata mua ennen kuin luikin karkuun, näistä yksi ylähuuleen. En ole allerginen, joten pieniä punaisia patteja lukuunottamatta mitään sen kummempaa mokomasta ei seurannut. Kun sitten ajoin partaani, onnistuin tuosta ylähuulesta rikkomaan ihon siitä pistokohdasta. Joku hiivatin pöpö tästä pääsi ihon alle, koska huuli alkoi turvota ja vuoti visvaa oikein iloisesti. Viime viikkona puolimaratonin jälkeen turposivat sitten imusolmukkeetkin kaulalla oikein kunnon pateiksi. Koetin laittaa huuleen antibioottivoidetta yms. mutta turvotus ja visvaisuus vain pehenivat. Maanantaina kun menin töihin, näytti pärstä lähinnä siltä kun olisin saanut kunnolla turpaani. Kaulakin oli aivan turpea ja todella kipeä. Ei muuta kun lääkärin vastaaotolle. Lekuri tunnusteli ja sanoi kaulani imusolmukkeiden olevan todella paisuneet, mikä kielii kunnon tulehduksesta. Otettiin verikokeet ja vielä viljelynäyte töröhuulesta. Tulehdusarvot olivat kunnolla nousseet joten antibioottikuurin ja jotain toistakin lääkettä lekuri määräsi syömään. Olo oli aika voimaton ja tavallisessa löysässä lenkkivauhdissakin tunnuin puuskuttavan kuin veturi. Lisäksi arvon lekuri varoitti jo maanantaina vastaaotolla käydessäni, että vaikka bakteeritulehdus lähtisikin tulevina päivinä talttumaan, saattaa sen jälkeen vielä virukset elimistössä alkaa melskaamaan. Ja näinhän tässä kävi. Huulen patti alkoi hiljalleen pienentyä ja kaulan imusolmukkeiden turvotus laskea. Torstaina olo oli kuitenkin muuten todella voimaton ja lyhyellä lenkillä meno aikamoista raahautumista. Perjantain makasin suosiolla kotona, eipä siinä paljon lenkille olisi mieli tehnytkään, sen verran voimaton olo oli. Viikonlopuksi olo alkoi hieman piristyä, mutta vaikeaa on meno edelleen.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?! Tuntuu että elimistöni jotenkin aistii maratonin olevan oven takana ja kehittä jotain pöpöjä tämän pilaamiseksi. Olen koettanut eliminoida tämän hyvällä kasihygienialla, syömällä vitamiineja jne. Olisi vielä pitänyt keksiä, että likaisesta partakoneesta voi pöpö hiipiä elimistöön. Ja mistähän tämäkin ois pitänyt tajuta?!? Lääkärikin kysyi, että oletko putsannut/desinfinoinut milloin viimeksi partakoneesi tai partateräsi? "No en varmaan koskaan", oli vastaukseni. Tein töissä gallupin, että puhdistaako ukot yleensä ikinä partakoneitaan. Juuri kukaan ei näin tee. Yleisesti toiminta on kuten itelläkin, eli kone koputetaan siivoksi enimmistä vanhoista partakarvoista. Huonoa tuuria vaan sitten meikäläisellä, että tästä puhdistamattomasta pöpöpesäkkeestä sattuu juuri maratonin alla bakteeri luikerteleen elimistöön. Miksei nää vaan sitten koskaan tule vasta maratonin jälkeen?!
Juuri tällä hetkellä tuntuu, että maraton ei häävisti kulkisi. Hyvin todennäköistä onkin, että Levillä on 2 vaihtoehtoa: joko hölkkään maratonin läpi fiilistellen tai sitten vaihdan lyhyempään matkaan. Jälkimmäinen vaihtoehto houkuttaa tällä hetkellä enemmän, koska sitten voisi tapahtuman jälkeen palata freesinä treenaamaan ja hakea paikkausmaratonia lokakuussa. Maratonin jälkeisissä bileissä aion joka tapauksessa kunnostautua tunturimaisemissa ja kipata muutaman(sata) olutta.
Yritin aikaisemmin laittaa kännykän kautta kommenttia, mutta se ei tuulut läpi.
VastaaPoistaNo kyllä miestä koetellaan. Jätä Levi juoksematta ja tule Jyväskylään juoksemaan. Suomen mittapuissa ihan nopee reitti ja samalla SM-kisa.